Yrittäjyys

Julkaistu:

Meillä alkaa näyttää katukuva aika samanlaiselta kunnasta riippumatta. On ABC, S- ja K-ketjun kauppoja, LIDL ja R-kioski. Ehkä jopa H&M, silmälasikauppa, apteekki, pari pankkia. Isoissa kaupungeissa kauppakeskukset ovat aika lailla identtisiä, isot ketjut jylläävät niin vaate, ruoka, silmälasit, käyttötavara, ravintola kuin kahvilasektorilla.

Ne keneltä löytyy kassasta irtorahaa pistää liikettä pystyyn, remontoi vanhoja tiloja tai rakentaa kokonaan uuden. Pienemmät, yksittäiset toimijat kohtaavat usein sen tilanteen, että lainaa ei saa, tukia ei ole tiedossa tai niitä saa liian vähän. Että hyvä idea, mutta ei nyt taida onnistua. Jos ei ole perintöä taskussa tai muuta isompaa pottia, mahdollisuuksia saattaa olla aika vähän edetä. Kylänraitti pysyy samannäköisenä.

Kylänraitti pysyy samannäköisenä.

Meillä ollaan töissä joko julkisella tai yksityisellä sektori. Julkisen puolen työpaikat kustannetaan verovaroin ja yksityisen taas myynnistä tulevalla rahalla. Niiden elantokulut, jotka eivät ole töissä, kustannetaan myös verovaroin. Eli painetta verovarojen käytölle on paljon. Työpaikoista n. 25% on julkisella puolella, loput yksityisellä. Äkkiä voisi ajatella, että yksityisen sektorin voimavarojen mahdollisuudet nähtäisiin melkoisena pääomana. Ja hoksattaisiin, että julkinen puoli pitää paljon yllä perustoimintoja, mutta tuottaa vähemmän valtion kassaan.

Yksityissektorin ottamista näkökenttään usein jopa vältellään. Sitä 75 % osuutta ei nähdä potentiaalina, voimavarana, mahdollisuutena tai pääomana. Se nähdään jopa ryöstösektorina tai muuten vaan sellaisena, jolla ei juuri ole potentiaalia. Tai ei ainakaan nyt kannata ryhtyä kokeilemaan.

Kaikki eivät voi olla jollain toisella töissä. Tai elää valtion tuilla tai olla valtion töissä. Yksityissektori on tästä näkökulmasta iso vaihtoehto. Joukko yksinyrittäjiä ja työnantajayrityksistä. Niitä kenellä siintää joku hyvä juttu kiikarissa, esim. uusi tuote, palvelu tai vaikka uusi Nokia. Mikä ettei kaksi. Ajattelisi, että tämäpä olisi hyvä juttu. Että varsinkin pikkukunnat ainakin taistelisivat yrittäjistä ja houkuttelisivat innovoijia, järjestäisivät aivoriihiä ja kehittelisivät iltapuhteinaan tulevaisuuteen erilaisia mahdollisuuksia.

Kaikki eivät voi olla jollain toisella töissä. Tai elää valtion tuilla tai olla valtion töissä.

Harvemmin kuitenkaan. Mitä pienempi kunta sen epäterveempää saattaa yrityskulttuuri olla. Saman alan tekijät repivät toisiaan, mustamaalataan, tapellaan, kilpaillaan samoista asiakkaita, jopa likaisin keinon ja väheksytään toisia yrittäjiä. Ollaan henkisesti kapeassa ruokapöydässä ja yritetään ottaa kaikki itselle mitä irti lähtee. Kunnanvaltuustossa pohditaan, että mistä vois vielä leikata tai mitä veroja korottaa. ABC:llä muistetaan haukkua rahan ahneet porvarit.

Toinen puoli asiasta on se, että nähtäisiinkin toinen yrittäjä ja yritykset kunnan voimavarana. Vetovoimana, joka tuo tullessaan kaikille jotakin. Otettaisiinkin eri asenne ja lähdettäisiin rohkeasti kannustamaan ja luomaan uutta. Rakentamaan yhteistyötä. Kunnassa voisi herätä jopa yrittämisen palo. Alettaisiin yhdessä kehittää ja luoda pohjaa suuremmille kuvioille, josta kaikki varmasti saisivat siivunsa.

Valtion näkökulmasta taivaanranta on kaukana. Siellä on niitä yrityksiä, yrittäjiä, kehittämistä ja innovointia. Mutta jostain syystä niihin on kadonnut yhteys. Ne siintävät siellä kauniina, mutta ei mahdollisuutena, johon kannattaisi tutustua tarkemmin. Vähän sama kuin työtön menisi unelma työpaikkaan, unelma palkalla, mutta ei siltikään menisi. Koska ei uskoisi sen olevan kokeilemisen arvoinen.

Valtion näkökulmasta taivaanranta on kaukana. Siellä on niitä yrityksiä, yrittäjiä, kehittämistä ja innovointia. Mutta jostain syystä niihin on kadonnut yhteys.

Pitääkö talouden aina kasvaa? Tavallaan, koska se aina myös kutistuukin. Porukkaa jää eläkkeelle, yrityksiä lopettaa jne. Meillä on kohta eläkeläisiä niin paljon, ettei yhteiskunnan kassassa riitä rahat maksamaan eläkkeitä. Siksi talouden pitää kasvaa, että rahaa tulee lisää tilalle. Koska menoja kyllä on. Kasvaako talous valtion työpaikoilla. Vähän. Valtion kassa kasvaa sen sijaan yrittämisellä, uuden luomisella ja varsinkin sillä mitä saadaan myytyä muihin maihin. Silloin saadaan ihan ”uutta” rahaa meille.

Meillä pitäisi olla omat Ikeat ja H&M, mutta ei ole. Tai on kehitelmiä, mutta eivät lähde isommin lentoon. Osa syy ehkä pelkästään jo henkinen puoli. Meillä ei uskota mahdollisuuksiin, ei uskalleta tukea, eikä uskalleta yrittää isosti. Koska yrittämisessä on aina riskinsä. Onhan siinä, mutta sitäkin voisi yhteiskunnan taholta lieventää esim. sillä, että kaikkensa hyvän liikeidean kanssa yrittänyttä ei jätetä lopuksi elämää varikolle, koska ”yrittäjäriski” ja ”mitäs läksit”. Yrittäjähenkisiä ihmisiä tarvitaan aina. Niitä, jotka kokeilevat uusia juttuja ja jotka istuvat illalla järven rannalla ja pyörittelevät mielessään liikeideoita.

Yrittäjähenkisiä ihmisiä tarvitaan aina. Niitä, jotka kokeilevat uusia juttuja ja jotka istuvat illalla järven rannalla ja pyörittelevät mielessään liikeideoita.

Vanha on kivaa, mutta aika menee eteenpäin ja maailma muuttuu. Ihmiset kyllästyvät samanlaisiin juttuihin ja halutaan vaihtelua, on kiva harrastaa ja kokeilla uusia juttuja. Matkustella ja syödä erilaisia ruokia. Vaihtelu virkistää. Siinä piilee jo monta mahdollisuutta yrittää. Ja toisaalta työssäkäynnin pitäisi antaa mahdollisuuksia kuluttaa ja kokeilla erilaisia juttuja. Käydä välillä muuallakin kuin ketjukahvilassa tai ABC:llä syömässä.

Mutta siihen taas tarvitaan niitä yrittäjiä, jotka pistävät pystyyn sen erilaisen kahvilan ja tarjoavat erilaisen ruokalistan. Niitä, jotka kehittävät suomalaisista luonnonraaka-aineista uuden alkoholijuoman, jota voi myydä ulkomaille asti. Niitä, jotka kyhäävät täysin uudenalaisen kännykkäpelin tai kokeilevat mitä Suomessa voisi viljellä soijapavun sijaan, ja olla samalla vähän omavaraisempi maana. Tai sitä, joka haluaakin kehittää uuden lääkkeen Suomessa. Ja päättää myös valmistaa sitä Suomessa.

Saisiko tästä yrityssektorista jotain irti? Hyötyisikö meidän maa siitä, että luodaan yrittäjiä tukeva ja kannustava ilmapiiri, järjestettäisiin yrittäjien lapsille hoitomahdollisuuksia, annettaisiin yrittäjille sosiaaliturva, tehtäisiin niitä toimia, että yrittäjä uskaltaa palkata työntekijöitä ja järjestettäisiin muuntokoulutuksia, jotta yrityksiin saadaan osaavaa työvoimaa.

Voisihan siinä muodostua uusia työpaikkoja, tuloveroja niin kuntiin kuin valtiolle, ihmisten talousvaikeuksien vuoksi rakentuneet mielenterveysongelmat helpottuisivat, ihmiset saisivat maksella velkojaan, rakentaa, ostaa, kuluttaa, lapsiperheköyhyys helpottaisi, perheiden ahdingot vähentyisi, ihmisillä olisi järkevää tekemistä, huomiselle olisi toivoa ja maailma alkaisi näyttää valoisammalta.

Ehkä sitten joskus.

Lisää julkaisuja

22.5.2021

Kun minusta tuli Kokoomus

Politiikan maailma on kuulkaa vakava paikka!

18.5.2021

Helsinkiläiset

Tilanteet kriisiytyy ja ongelmat syvenee, jos niihin eri tartuta. Helsinkiläiset tarvitsee tehokkaita instrumentit, että elämä pysyy raiteillaan!

18.5.2021

Kriisiavun järjestäminen vakiovelvoitteeksi terveydenhuollolle

Kriisiapu pitää aina järjestää, eikä pistää sokissa oleva ihminen itse arvioimaan tarvitseeko hän sitä vai ei!