Kun minusta tuli Kokoomus

Julkaistu:

Ennen olin Niina, isännöitsijä. Suurimmat ilon aiheet kiinteistöjen tekniset jutut, isot ja pienet rempat ja ihmisten auttaminen varsinkin näiden puuhien kanssa, eli onko tarpeeksi lämmin, liian kylmä, hana rikki, tippuuko julkkarista rappausta, miten ne kellarin valot toimii, pitäiskö tehdä putkiremppa, eikö pitäisi tehdä, mites ois kiinteistöautomatiikan uusiminen, pitäiskö tsekkailla onko ilmanvaihdon paineet kohdillaan tai miten lämmintä vettä siellä patteriverkostossa oikein kiertää.

Olin myös äiti, tiukkis kuulemma. Meillä pitää pohjalaiseen tapaan siivota nykyisin kerran viikossa. Tarkoittaa siis, että meidän koti on aivan kauhea paikka. No koska lapset on musta aivan mahtavia, niiden kanssa ei oo koskaan tylsää, niin ollaan sitten myös tukiperhe. Mukavaa puuhaa sekin. Lapsesta asti tottunut isoihin perheisiin ja vilinään, niin siinähän noita menee samalla omien joukossa useampikin.

Meillä pitää pohjalaiseen tapaan siivota nykyisin kerran viikossa. Tarkoittaa siis, että meidän koti on aivan kauhea paikka.

Ne oli ennen ja  nyt olen Kokoomus. Lähdin ehdolle kuntavaaleihin tänä keväänä. Päätös tuli aika viime tingassa ja kiirus tuli. Ja on edelleen. Nettisivut vähän repsottaa ja flaiereita ei oo ehtinyt tehdä. Ihan pystymetsästä liikkeellä, ei kokemusta politiikasta, enkä mitenkään liikaa ole sitä seurannutkaan. Puolue oli lopulta aika selvä. Yrittäjyyshenkisyys ja ”eteenpäin”, vaikka umpihangessa.

Yrittäjyyshän on muuten sitä, että tarttuu itse härkää sarvista, ei jää muiden varaan, vaan pistää itsensä likoon ja koittaa hoitaa itselleen työn ja elannon sitä kautta. Jos tuulet suotuisat, myös jollekin toiselle. Aina ei ole tuulet suotuisat, mutta eteenpäin vaan. Se on ehkä sellaisille ihmisille, jotka haluaa itse vaikuttaa elämäänsä ja olosuhteisiin, koittaa järjestää itse asiat hyvälle mallille, kuntoon tai ylipäätään sellaisiksi, että saa tehdä mistä tykkää paljon ja missä on hyvä. Ehkä arkianarkismia siinä mielessä, ettei halua eikä odota, että kukaan muu järkkää elämän, vaan hoitaakin sen itse. Siitä aktiivisuudesta saa muuten palkkioiksi mm. elämän ilman sosiaaliturvaa ja ihmiset alkaa suhtautua negatiivisesti. Koska, mitä jos se saakin ruokaa ja kodin tuolla ja ehkä vielä jotain ylimääräistä. Pitääkin seurailla, ettei vaan uusi auto ilmesty pihaan.

Yrittäjyyshenkisyys ja ”eteenpäin”, vaikka umpihangessa.

No nyt kun olen Kokoomus, enkä enää Niina, niin huumorin heittäminen varsinkin Twitterissä profiililla, missä näkyy puolue, onkin tosi epäilyttävää. Voiko poliitikko, joka en siis suinkaan vielä ole, heittää huumoria. Tämä politiikka on vakava paikka. Varsinkin kun Kokoomus. No entäs sitten TE-toimisto, työttömyys. Ehkä en ymmärrä mitä on työttömyys, koska puolue. Tai ehkä en tiedä mitä on hyväntekeväisyys, muille antaminen. Enkä ainakaan varmasti ymmärrä mitään äitinä olosta. Koska se kotihoidontuki. Ja puolue.  Ja entäs sitten empatia ja ilmastoasiat. Pois ne minusta, koska puolue. Minähän ajan vain riistämistä nykyään ja olen niiden puolella, jotka haluaa kaikki rahat itselleen. Kyllä, vain itselleen. Verojen laskeminenkin tarkoittaa siis, että vain itselleen. Pois muilta. Vaikka just toisinpäin onkin, niin ei.

Enkä ainakaan varmasti ymmärrä mitään äitinä olosta. Koska se kotihoidontuki. Ja puolue.

Nyt kuitenkin kun olen puolue, niin elämäni on muodostunut mielenkiintoiseksi ja vähän täytyy aina pohtia juttuja. Välillä vasta aamulla tajuan, että miksi joku kyselee multa jotain outoja tai miten tää liittyy tähän asiaan. Niin aamulla se lamppu syttyy sitten, että ai niin, se on se puolue. Omana itsenään keskusteluyritykset on vähän niin ja näin, koska puolue ja epäilemättä myös tulevat vaalit. Ja se on kuulkaa vakava paikka. Ei sovi olla hyväntuulinen, vitsailla, olla empaattinen, ottaa osaa aiheisiin liittyviin kommentointeihin, koska puolue. Tai voi ottaa, mutta ne ennakkoasenteet.  Ja jos ne kommentaattorin ennakkoasenteet ei todennu mun jutuissa, niin sieltä heitetään sitten sellainen kommentti, että koska puolue, niin nämä eivät ainakaan ole se mitä ajat.  Sori, taidan kuitenkin itse laittaa sanat suuhuni ja kirjaimet lauseisiini jatkossakin.

Usein kuitenkin joku muu yrittää kertoa mitä meiltä olen, koska puolue ja vaalit. Tuleeko oma menestys toisilta pois ottamalla tai maalaamalla toisia vähän erinäköiseksi. En tiedä varmaksi, mutta voihan sitä noinkin tehdä. Musta taas yksin ja muita rökittämällä saa jotain, mutta lopulta vähän. Paras on kun tyypit voi hyvin. Kaikki tyypit. Paras ois, että ne sais tehdä mistä tykkäävät ja voisivat vaikuttaa omaan elämään. Monesti voi, vaikka miten ois tullut iskua. Enemmän työpaikkoja parantais varmaan monen mielenterveysongelmiakin.

Enemmän työpaikkoja parantais varmaan monen mielenterveysongelmiakin.

Onneksi lähipiirissä monet eivät ole poliittisten silmälasien läpikatsovia, koska voisi olla elämä aika kummallista. Voidaan puhua ihmisinä asioista ja jutuista ja tehdä niitä mitä ennenkin. Ei tule outoja viboja tai katseita tai epäilyksiä, että olenko persuhenkinen sitten kuitenkin syvällä sisimmässäni, koska se vaarahan on, koska puolue.

No niin aamukahvit juotu ja pitää alkaa ottamaan ryhti otetta näiden vaalien kanssa. Silläkin uhalla, että en saa enää olla minä. Vaikka sitten niiden ihmisen puolesta, jotka ei taivu olemaan kotona ja katsomaan sivusta, vaan ottavat sitä elämää omiin käsiin ja ryhtyvät puuhiin. Yhteiskunta ei tee sitä helpoksi ja sapiskaa tiedossa. Niiden puolesta liikkeellä tänäänkin!

Lisää julkaisuja

22.5.2021

Yrittäjyys

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin työpaikkoja voi luoda lisää!

18.5.2021

Helsinkiläiset

Tilanteet kriisiytyy ja ongelmat syvenee, jos niihin eri tartuta. Helsinkiläiset tarvitsee tehokkaita instrumentit, että elämä pysyy raiteillaan!

18.5.2021

Kriisiavun järjestäminen vakiovelvoitteeksi terveydenhuollolle

Kriisiapu pitää aina järjestää, eikä pistää sokissa oleva ihminen itse arvioimaan tarvitseeko hän sitä vai ei!