Kriisiavun järjestäminen vakiovelvoitteeksi terveydenhuollolle

Julkaistu:

Kriisiapu automaattiseksi oikeudeksi ja avuksi elämän järkyttäviin kohtiin.

”Henkilö oli sairastunut vakavasti. Lääkäri oli soittanut diagnoosin ja pahoitellut asiaa. Sairaus kuulema rapauttaisi pikku hiljaa liikuntakyvyn kokonaan. Oli luvattu laittaa n. puolen vuoden päähän aika erikoissairaanhoitoon.

Henkilö on sokissa. Hän yrittää soittaa lääkärille, että saisi kysellä sairaudesta lisää. Aiemman puhelun aikana oli liian järkyttynyt kyselläkseen. Lääkäri ei ehdi vastata. Hoitajat eivät voi vastata kaikkiin kysymyksiin. Lupaavat palata asiaan.

Kukaan ei kuitenkaan koskaan palaa.”

Sairauden tilalle voi olla esim. onnettomuus, loukkaantuminen, perheväkivalta, väkivalta, lähiomaisen menehtyminen, petetyksi tuleminen, läheltä piti tilanne, rikoksen/petoksen/huijauksen kohteeksi joutuminen, itsemurhayritys, läheisen/kaverin itsemurha, yrityksen kaatuminen, työpaikasta irtisanominen jne. Jokainen edellä mainituista, elämän seinään pysäyttävistä tapahtumista, voi sattua kenelle tahansa. Tapahtuma ei kysele paikkaa taikka aikaa. Ei sitä, että onko varaa, jaksaako tai kestääkö tapahtumaa.

Ammatti-ihmisille eli esim. palopelastajille, poliisille tai ensihoitajille on tarjolla ns. debriefing eli jälkipuinti. Järkyttävä tilanne käsitellään lyhyessä tapaamisessa, jotta henkilö saa käsiteltyä tapahtuman, eikä lamaannu tai jää kiinni tapahtumaan. Käsittely on tärkeää, muuten nämä henkilöt saattaisivat menettää työkykynsä, traumautua ja jäädä vuosiksi kiinni tapahtumaan. Jälkipuinnin tehtävä on palauttaa ihmisen toimintakyky, jotta pystyy jatkamaan työtään.

Jälkipuinnin tehtävä on palauttaa ihmisen toimintakyky, jotta pystyy jatkamaan työtään.

Sitten ovat ne ihmiset, jotka on olleet tapahtumissa osallisina eri rooleissa esim. rikoksen kohteena, loukkaantuneet tai menettäneet lähiomaisen. Heidän toimintakyvyn takaamiseksi ei ole yleensä tarjolla jälkipuintia, vaan nämä ihmiset jäävät usein täysin omilleen tapahtuman jälkeen. Jälkipuintia/kriisiapua saa, jos sitä pystyy ja osaa vaatia. Useinmiten kukaan ei ole sitä tarjoamassa. Kun henkilö sitten yrittää tapahtuneen kanssa pärjätä ja paha olo ei hellitä, mennään lääkäriin. Lääkäri sitten juttelee hetken ja antaa ehkä masennuslääkereseptin tai pyytää palamaan parin viikon päästä, jos olo ei parane. Ja eihän se yleensä parane. Tässäkään kohtaa yleensä ei ohjata kriisiavun piiriin, vaan odotetaan, että ihminen itse saisi jostakin opit auttaa itseään. Harvalla tällaisia taitoja on, välitön apu pitäisi tulla terveydenhuolto puolelta.

Kriisiavun saanti järkyttävissä tilanteissa pitäisi olla automaattinen oikeus, mutta myös terveydenhuollon velvollisuus. Se pitäisi AINA järjestää, eikä pistää sokissa oleva ihminen itse arvioimaan tarvitseeko hän sitä vai ei.

Jokaisen meidän toimintakyky on tärkeää. Ketään ei ole varaa jättää yksin kriisitilanteen kanssa ja pitkittää näin jo valmiiksi pahaa tilannetta!

Kuinka moni toipuisi tapahtuneesta nopeammin, pääsisi elämään kiinni, saisi nopeammin toimintakyvyn takaisin ja voisi paremmin, jos kriisiapua saataisiin heti silloin kun sitä tarvitaan. Mieli ei ole ihmisestä irrallaan oleva asia, vaan se on osa meitä. Fyysiset vammat hoidetaan, näin tehdä pitää myös mielelle!

Lisää julkaisuja

22.5.2021

Yrittäjyys

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin työpaikkoja voi luoda lisää!

22.5.2021

Kun minusta tuli Kokoomus

Politiikan maailma on kuulkaa vakava paikka!

18.5.2021

Helsinkiläiset

Tilanteet kriisiytyy ja ongelmat syvenee, jos niihin eri tartuta. Helsinkiläiset tarvitsee tehokkaita instrumentit, että elämä pysyy raiteillaan!